Melbourne - Sydney - Queensland - Nepalle terkkuja

Aika päivittää tapahtumia taas!

Melbournessa elo venähtikin helmikuun loppuun asti, nuo kuluneet neljä ja puoli kuukautta voisin luokitella sinne elämäni parhaimpien aikojen joukkoon, helposti. Aika kului töissä, bilettämässä, skeittaamassa ja festareilla (bilettämässä). Kävin eläintarhassa, Dandenongin kansallispuistossa ja vietin ikimuistoisimman joulupäivän täpötäydellä rannalla 38-asteen kuumuudessa ystävien kanssa sekoillen.

Ajat, paikat, ihmiset ja tilanteet muuttuu, joten viimein kuitenkin tunsin että on aika vaihtaa maisemaa. Lähdettiin brittilikka Mian kanssa kolmeksi yöksi Sydneyyn tutkimaan nähtävyyksiä ja tapaamaan ystäviä. Sää oli mitä sateisin, joten välistä jäi upeaksi kehutut rannat ja muu ylimääräinen ulkoilu.

Sittenpä suunnitelmissa oli lähteä tekemään töitä toisen vuoden viisumia varten. Viisumin saa suorittamalla 88 päivää tietynlaista työtä tietyillä alueilla, esim. isommat kaupungit ei kelpaa. Helpoin tapa löytää töitä lienee matkustaa muutaman tuhannen asukkaan kylään maaseudulle ja majoittua working hostelliin, jonka työntekijät/omistaja sitten asukkaille järjestää työpaikan ja kuljetukset. Ja työllä on yleensä jotain tekemistä vihannesten ja hedelmien tuotannon kanssa. Olin ollut yhteydessä erääseen hostelliin Bundabergissä, josta meille luvattiin sitruunoiden ja madariinien poimintaa provikkapalkalla. Paikalle päästyämme töiden alkamista lykättiin joka päivä sateen takia (oli satanut kolme päivää aikaisemmin), kuultiin huonetovereilta että sitruunat on poimittu neljän päivän sisään, eli näitä luvattuja töitä ei todennäköisesti olis sitten enää ollutkaan, palkka on todella huono ja monilla asukkailla ei yksinkertaisesti enää ollut rahaa lähteä muualle etsimään töitä. Viihdyttiin oikein mukavat viisi päivää ja lähdettiin yhä pohjoisempaan Australiaan Innisfailiin, josta olin kuullut siellä työnsä suorittaneilta oikein hyvää palautetta paikasta. Siellä kun noita banaanifarmeja on niin valtavat määrät. Innisfailiin päästyämme saimme kuulla, että ollaan juuri saavuttu kauden ulkopuolella ja töitä ei täälläkään ole kaikille halukkaille. Kauden kerrottiin alkavan kahden-kolmen kuukauden(!) päästä kunnolla ja silloinkaan ei mitään takeita kokoaikatyöstä ole. Tässä kohtaa alkoi turhautuneisuus ja kauhu hiipiä mieleeni, kun ymmärsin rahojeni käyvän huolestuttavasti vähiin. Huomioonotettavaa on se että näissä pienehköissä kaupungeissa ei tavan reppureissaajalle taatusti normaalityötä kaupan kassana tai tarjoilijana irtoa.

Saatiin kyllä kaikki tämä vapaa-aika kulutettua vierailemalla muutamilla upeilla vesiputouksilla ja rannoilla hostelliporukan kanssa. 20 päivää Innisfailiin saapumisen jälkeen uusi ystäväni Sam osti auton ja ajettiin viiden tunnin päähän Ayr-nimiseen kyläpahaiseen. Paikalle päästyämme kuultiin jälleen huonoja uutisia muilta asukkailta, työt ovat täälläkin kiven alla. Tässä kohtaa jo suunnittelin pää kiehuen hyvästejä toisen vuoden viisumille, peukalokyytiä Brisbaneen ja normaalin työn etsimistä. Intensiivisten keskustelujen (itseni ja ystävieni kanssa) jälkeen päätin kuitenkin jäädä odottamaan.

Viikkoja kului tekemättä mitään, sää oli tunkkaisen sateinen, joka yksinään jo pitkälti oli esteenä töille. Kerta toisensa jälkeen jostain rahaa hieman räävittyäni oli tili nollilla ja lopulta olin velkaa hostellille vuokrasta. Sitten luoja soi meille ison luokan trooppisen syklonin, joka oli meidän kyläämme saapuvi suoraan Tyyneltä mereltä. Hostellin väki evakuoitiin päärakennukseen yhdeksi päiväksi ja yöksi odottamaan. Viime hetkillä kuitenkin sykloni liikkui etelämpään ja osaksemme saimme hieman tuulta ja muutaman ison sadekuuron.

Syklonin jälkeen sää muuttui paljon raikkaammaksi polttavasta kuumuudesta huolimatta, ja töitäkin alkoi pikkuhiljaa ilmaantua. Ensimmäiset työpäiväni olin istuttamassa chiliä ja kurpitsaa. Voin kertoa että en ole koskaan ollut yhtä paskana fyysisesti. Kankean alun jälkeen kroppa tottui tähän rääkkiin ja parin viikon istutuksen ja rikkaruohojen kitkemisen jälkeen alkoi vesimelonien poiminta. Jos olisin itse saanut valita niin kaikista maailman hedelmistä olisin ehkä päätynyt johonkin hieman kevyempään. Tästäkin jotenkin selvittyäni olen nyt päätynyt poimimaan ja pakkaamaan kurpitsoja. 35 päivää olen kuitannut joten näyttääpi siltä että aamukammassa on vielä 53 työpäivää kurpitsojen kopelointia.

Vaikka oon päivittäin oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja kiroan joka ikistä kurpitsaa jonka nään, niin on tää kokemuksena ihan ainutlaatuinen. Se fiilis kun näkee ja kokee aivan konkreettisesti sen mistä ne tuotteet sinne kaupan hyllyille ilmestyy. Ei todellakaan ihan itsestään. Ja kuinka paljon maata, työvoimaa ja työtunteja vaatii ihmisten tarpeisiin vastaaminen. Kyllä on taas asiat pistetty ihan uuteen perspektiiviin. En olis ikimaailmassa vaikkapa vuosi sitten uskonut että löytäisin itseni täältä. On sitä ajoittain oltu itsestä aika ylpeäkin.

Ja kun kaikki sitä kysyvät jatkuvasti, että miten täällä menee, niin suoraan sanottuna voisi mennä helvetisti paremminkin. Ainoana lohdutuksena on mukavat ihmiset ympärillä ja kokoaikatyö, jota varten tänne on tultukin. Tuntuu siltä, että oon täällä vastoin tahtoani jumissa tuhlaamassa kallisarvoista aikaani. Paskaduunista maksettava palkka ei motivoi nousemaan aamulla sängystä paljon ennen auringonnousua. Tekemistä ei kertakaikkiaan ole täällä keskellä ei-mitään, samat maisemat ja naamat on alkaneet kyllästyttää jo kuukausi sitten. Odotan malttamattomana tulevaa tai ikävöin paikkoja ja aikoja joissa ja jolloin olin onnellinen. Hetkessä elävälle ihmiselle tää välimaasto on mielentila josta en halua enää tämän jälkeen itseäni löytää. Sitä kun haluaisi tehdä ja nähdä ja elää enemmän, eikä osaa tehdä tästä ajasta mitenkään päin nautinnollista. Jatkuvasti saa itselleen muistuttaa kaiken väliaikaisuutta ja sitä miten nopeasti aika kuluu. Näillä ajatuksilla sitä on jaksanut paivästä toiseen kiskaista työvaatteet päälle ja hoitaa hommat kotiin. Tunnetusti oon vielä erittäin huono rahan säästäjä mutta toivottavasti kaiken tän päätteeksi olisin edes onnistunut pistää tarpeeksi sukan varteen. Jää nähtäväksi.

On hyviä ja huonoja päiviä. Tänään oli hyvä päivä. Kyllä mä täällä täällä ihan mielellään edelleen olen!

PS. Australian luonto! Ansaitsee kyllä erikoismaininnan, niin on upeita ja ainutkertaisia maisemia ja elikoita!

Melbourne Zoo