Saavuin kylmänä lokakuun yönä kaksi kuukautta sitten Melbourneen ja kaipasin jo takaisin Aasian lämpöön ja tunnelmaan. Ensimmäiset pari viikkoa en oikein tienny miten päin olla. Sää oli karmiva, eläminen kallista ja ilmiselviä eroavaisuuksia kotimaahan ei juurikaan ollut. Onneks ihmiset oli aivan älyttömän ystävällisiä. Ite ainakin reissuiltani etsin kontrastia ja erilaisuutta, asioita jotka saa mut yllättymään ja ihmettelemään joka päivä. Sitä ei ensialkuun Melbournesta meikämuijalle lainkaan irronnut. Ulos ei tehny mieli mennä, lämpimiä vaatteita en pakannut tarpeeks suojautuakseni tuulelta ja vettäkin tuli melkein jatkuvasti. En tosin ollut ottanut etukäteen lainkaan selvää millaista säätä oli luvassa vaan odotin, että Australiassa aurinko paistaa ja rannat on täynnä uimareita ja surffaajia. Aika kului hostellilla hengaillessa päivästä toiseen, katselin netistä kämppiä, työpaikkoja ja tekemistä. Enpä tuolloin vielä tiennyt kuinka hyviks ajat oli muuttumassa juurikin tämän hostellin ansiosta.

 

St Kilda beach

 

Yarra river

 

Flinders walk

 

 

Pikkuhiljaa tutustuessani hostellin asukkaisiin kunnolla kääntyi elo kankean alun jälkeen aivan suurenmoiseksi. Tähän lyhyeen aikaan on mahtunut niin paljon unohtumattomia hetkiä, joiden äärellä on saanut pysähtyä miettimään kuinka onnellinen sitä onkaan. Ylimaallisen hyvää ruokaa, legendaarisia bileitä, nukkumattomia öitä, seuraavaan päivään ja iltaan venyneitä kuositussessioita, opossumeja, marketeilla ja kaupungilla ostostelua, lukematon määrä graffiteja ja katutaidetta, petivaatteiden lipastusta, auringonpalvontaa rannalla, upeita auringonlaskuja ja -nousuja, kissakahvila, eksymiset ja löytämiset. Mutta ennen kaikkea ne ihmiset. Kaikki ne hetket kun ollaan vaan oltu, isommalla tai pienemmällä porukalla, istuskeltu, juteltu ja naurettu. Mulle on ollut ihan älyttömän suuri ilo ja kunnia tutustua näihin ihaniin, aitoihin, hauskoihin ja avoimiin ihmisiin.

 

St Kilda Hostel

 

 

Hosier Lane street art

 

Oon hommannut verokortin, pankkitilin, eläkesäästötilin ja työpaikan. 10-12 tuntia kevyitä keittiöhommia maanantaista perjantaihin. Maksimoin laiskuuteni ja opettelin skeittaamaan. Matkat taittuu paljon nopeammin ja vähemmällä kävelyllä kuin ennen. Eräänä aamuna viime viikolla työmatkalla tosin kolhin jalkaani hieman, muutama päivä myöhemmin haavat tulehtui ja istun nyt saikulla kotona antibiootit kourassa. Saanut ainakin hoidettua rästiin jääneitä hommia ihan rauhassa, mm tän blogin päivitys…

 

Joulun ja uuden vuoden suunnitelmat melko kesken vielä. Silloin kun ei suunnittele liikaa, on erinomaiset mahdollisuudet tarttua ainutlaatuisiin tilaisuuksiin  Työt loppuu 23. päivä jonka jälkeen päästään tutkimaan Melbournen nähtävyydet joita säästelin puolitoista kuukautta ystävääni Miiaa varten, joka kolme viikkoa sitten Suomesta tänne saapui. Vuodenvaihteen jälkeen lähdetään paiskimaan hommia oikein toden teolla ja kasaamaan reissukassaa jonnekin maaseudulle/erämaahan.

 

Vaikka alkuun Melbourne ei oikein innostanut, on täältä ajan tullessa vaikea lähteä. Kuten mistä tahansa paikasta, jossa tulee vahingossa vietettyä laatuaikaa liian pitkään. Huomaan toistuvan tilanteen olevan edessä, kuten oli mm Bangkokissa, Sihanoukvillessä ja Rishikeshissä. Ajoittain löydän itseni muodostamassa tunnesidettä ja kiintymystä tiettyihin paikkoihin, vaikka kyllästyn nopeasti ja haluan jatkaa matkaa ja nähdä uusia paikkoja. Ehkä tähän vielä joskus tottuu enemmän. 

 

Kaikin puolin kaikki edelleen hyvin. :)