maanantai, 12. kesäkuu 2017

Melbourne - Sydney - Queensland

Aika päivittää tapahtumia taas!

 

Melbournessa elo venähtikin helmikuun loppuun asti, nuo kuluneet neljä ja puoli kuukautta voisin luokitella sinne elämäni parhaimpien aikojen joukkoon, helposti. Aika kului töissä, bilettämässä, skeittaamassa ja festareilla (bilettämässä). Kävin eläintarhassa, Dandenongin kansallispuistossa ja vietin ikimuistoisimman joulupäivän täpötäydellä rannalla 38-asteen kuumuudessa ystävien kanssa sekoillen.

 

Ajat, paikat, ihmiset ja tilanteet muuttuu, joten viimein kuitenkin tunsin että on aika vaihtaa maisemaa. Lähdettiin brittilikka Mian kanssa kolmeksi yöksi Sydneyyn tutkimaan nähtävyyksiä ja tapaamaan ystäviä. Sää oli mitä sateisin, joten välistä jäi upeaksi kehutut rannat ja muu ylimääräinen ulkoilu.

    Sittenpä suunnitelmissa oli lähteä tekemään töitä toisen vuoden viisumia varten. Viisumin saa suorittamalla 88 päivää tietynlaista työtä tietyillä alueilla, esim. isommat kaupungit ei kelpaa. Helpoin tapa löytää töitä lienee matkustaa muutaman tuhannen asukkaan kylään maaseudulle ja majoittua working hostelliin, jonka työntekijät/omistaja sitten asukkaille järjestää työpaikan ja kuljetukset. Ja työllä on yleensä jotain tekemistä vihannesten ja hedelmien tuotannon kanssa. Olin ollut yhteydessä erääseen hostelliin Bundabergissä, josta meille luvattiin sitruunoiden ja madariinien poimintaa provikkapalkalla. Paikalle päästyämme töiden alkamista lykättiin joka päivä sateen takia (oli satanut kolme päivää aikaisemmin), kuultiin huonetovereilta että sitruunat on poimittu neljän päivän sisään, eli näitä luvattuja töitä ei todennäköisesti olis sitten enää ollutkaan, palkka on todella huono ja monilla asukkailla ei yksinkertaisesti enää ollut rahaa lähteä muualle etsimään töitä. Viihdyttiin oikein mukavat viisi päivää ja lähdettiin yhä pohjoisempaan Australiaan Innisfailiin, josta olin kuullut siellä työnsä suorittaneilta oikein hyvää palautetta paikasta. Siellä kun noita banaanifarmeja on niin valtavat määrät. Innisfailiin päästyämme saimme kuulla, että ollaan juuri saavuttu kauden ulkopuolella ja töitä ei täälläkään ole kaikille halukkaille. Kauden kerrottiin alkavan kahden-kolmen kuukauden(!) päästä kunnolla ja silloinkaan ei mitään takeita kokoaikatyöstä ole. Tässä kohtaa alkoi turhautuneisuus ja kauhu hiipiä mieleeni, kun ymmärsin rahojeni käyvän huolestuttavasti vähiin. Huomioonotettavaa on se että näissä pienehköissä kaupungeissa ei tavan reppureissaajalle taatusti normaalityötä kaupan kassana tai tarjoilijana irtoa. 

     Saatiin kyllä kaikki tämä vapaa-aika kulutettua vierailemalla muutamilla upeilla vesiputouksilla ja rannoilla hostelliporukan kanssa. 20 päivää Innisfailiin saapumisen jälkeen uusi ystäväni Sam osti auton ja ajettiin viiden tunnin päähän Ayr-nimiseen kyläpahaiseen. Paikalle päästyämme kuultiin jälleen huonoja uutisia muilta asukkailta, työt ovat täälläkin kiven alla. Tässä kohtaa jo suunnittelin pää kiehuen hyvästejä toisen vuoden viisumille, peukalokyytiä Brisbaneen ja normaalin työn etsimistä. Intensiivisten keskustelujen (itseni ja ystävieni kanssa) jälkeen päätin kuitenkin jäädä odottamaan.

     Viikkoja kului tekemättä mitään, sää oli tunkkaisen sateinen, joka yksinään jo pitkälti oli esteenä töille. Kerta toisensa jälkeen jostain rahaa hieman räävittyäni oli tili nollilla ja lopulta olin velkaa hostellille vuokrasta. Sitten luoja soi meille ison luokan trooppisen syklonin, joka oli meidän kyläämme saapuvi suoraan Tyyneltä mereltä. Hostellin väki evakuoitiin päärakennukseen yhdeksi päiväksi ja yöksi odottamaan. Viime hetkillä kuitenkin sykloni liikkui etelämpään ja osaksemme saimme hieman tuulta ja muutaman ison sadekuuron.

    

Syklonin jälkeen sää muuttui paljon raikkaammaksi polttavasta kuumuudesta huolimatta, ja töitäkin alkoi pikkuhiljaa ilmaantua. Ensimmäiset työpäiväni olin istuttamassa chiliä ja kurpitsaa. Voin kertoa että en ole koskaan ollut yhtä paskana fyysisesti. Kankean alun jälkeen kroppa tottui tähän rääkkiin ja parin viikon istutuksen ja rikkaruohojen kitkemisen jälkeen alkoi vesimelonien poiminta. Jos olisin itse saanut valita niin kaikista maailman hedelmistä olisin ehkä päätynyt johonkin hieman kevyempään. Tästäkin jotenkin selvittyäni olen nyt päätynyt poimimaan ja pakkaamaan kurpitsoja. 35 päivää olen kuitannut joten näyttääpi siltä että aamukammassa on vielä 53 työpäivää kurpitsojen kopelointia. 

     Vaikka oon päivittäin oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja kiroan joka ikistä kurpitsaa jonka nään, niin on tää kokemuksena ihan ainutlaatuinen. Se fiilis kun näkee ja kokee aivan konkreettisesti sen mistä ne tuotteet sinne kaupan hyllyille ilmestyy. Ei todellakaan ihan itsestään. Ja kuinka paljon maata, työvoimaa ja työtunteja vaatii ihmisten tarpeisiin vastaaminen. Kyllä on taas asiat pistetty ihan uuteen perspektiiviin. En olis ikimaailmassa vaikkapa vuosi sitten uskonut että löytäisin itseni täältä. On sitä ajoittain oltu itsestä aika ylpeäkin. 

    

Ja kun kaikki sitä kysyvät jatkuvasti, että miten täällä menee, niin suoraan sanottuna voisi mennä helvetisti paremminkin. Ainoana lohdutuksena on mukavat ihmiset ympärillä ja kokoaikatyö, jota varten tänne on tultukin. Tuntuu siltä, että oon täällä vastoin tahtoani jumissa tuhlaamassa kallisarvoista aikaani. Paskaduunista maksettava palkka ei motivoi nousemaan aamulla sängystä paljon ennen auringonnousua. Tekemistä ei kertakaikkiaan ole täällä keskellä ei-mitään, samat maisemat ja naamat on alkaneet kyllästyttää jo kuukausi sitten. Odotan malttamattomana tulevaa tai ikävöin paikkoja ja aikoja joissa ja jolloin olin onnellinen. Hetkessä elävälle ihmiselle tää välimaasto on mielentila josta en halua enää tämän jälkeen itseäni löytää. Sitä kun haluaisi tehdä ja nähdä ja elää enemmän, eikä osaa tehdä tästä ajasta mitenkään päin nautinnollista. Jatkuvasti saa itselleen muistuttaa kaiken väliaikaisuutta ja sitä miten nopeasti aika kuluu. Näillä ajatuksilla sitä on jaksanut paivästä toiseen kiskaista työvaatteet päälle ja hoitaa hommat kotiin. Tunnetusti oon vielä erittäin huono rahan säästäjä mutta toivottavasti kaiken tän päätteeksi olisin edes onnistunut pistää tarpeeksi sukan varteen. Jää nähtäväksi.

 

On hyviä ja huonoja päiviä. Tänään oli hyvä päivä. Kyllä mä täällä täällä ihan mielellään edelleen olen!

 

PS. Australian luonto! Ansaitsee kyllä erikoismaininnan, niin on upeita ja ainutkertaisia maisemia ja elikoita! 

 

 

Melbourne Zoo

IMG_6536.jpgIMG_6522.jpgIMG_6543.jpgIMG_6518.jpg

 

 

Mount Dandenong ja kansallispuistoa

 

IMG_0344.jpgIMG_0300.jpgIMG_0311.jpg

 

Sydney 

 

IMG_0499.jpgIMG_0539.jpgIMG_0542.jpgIMG_0544.jpg

 

 

Queensland; vesiputouksia ja rantoja

 

IMG_0581.jpgIMG_0619.jpgIMG_0629.jpgIMG_0602.jpgIMG_0698.jpgIMG_0606.jpgIMG_0601.jpg

IMG_0614.jpg

IMG_0620.jpg

 

 

Farmijuttuja

 

IMG_0817.jpgIMG_0847.jpgIMG_0843.jpgIMG_0867.jpgIMG_0870.jpgIMG_0939.jpgIMG_0876.jpgIMG_0941.jpg

IMG_0933.jpg

 

torstai, 15. joulukuu 2016

Australia - Melbourne

Saavuin kylmänä lokakuun yönä kaksi kuukautta sitten Melbourneen ja kaipasin jo takaisin Aasian lämpöön ja tunnelmaan. Ensimmäiset pari viikkoa en oikein tienny miten päin olla. Sää oli karmiva, eläminen kallista ja ilmiselviä eroavaisuuksia kotimaahan ei juurikaan ollut. Onneks ihmiset oli aivan älyttömän ystävällisiä. Ite ainakin reissuiltani etsin kontrastia ja erilaisuutta, asioita jotka saa mut yllättymään ja ihmettelemään joka päivä. Sitä ei ensialkuun Melbournesta meikämuijalle lainkaan irronnut. Ulos ei tehny mieli mennä, lämpimiä vaatteita en pakannut tarpeeks suojautuakseni tuulelta ja vettäkin tuli melkein jatkuvasti. En tosin ollut ottanut etukäteen lainkaan selvää millaista säätä oli luvassa vaan odotin, että Australiassa aurinko paistaa ja rannat on täynnä uimareita ja surffaajia. Aika kului hostellilla hengaillessa päivästä toiseen, katselin netistä kämppiä, työpaikkoja ja tekemistä. Enpä tuolloin vielä tiennyt kuinka hyviks ajat oli muuttumassa juurikin tämän hostellin ansiosta.

 

IMG_5826.jpg

St Kilda beach

 

IMG_5882.jpg

Yarra river

 

Flinders walk

IMG_5872.jpg

 

 

Pikkuhiljaa tutustuessani hostellin asukkaisiin kunnolla kääntyi elo kankean alun jälkeen aivan suurenmoiseksi. Tähän lyhyeen aikaan on mahtunut niin paljon unohtumattomia hetkiä, joiden äärellä on saanut pysähtyä miettimään kuinka onnellinen sitä onkaan. Ylimaallisen hyvää ruokaa, legendaarisia bileitä, nukkumattomia öitä, seuraavaan päivään ja iltaan venyneitä kuositussessioita, opossumeja, marketeilla ja kaupungilla ostostelua, lukematon määrä graffiteja ja katutaidetta, petivaatteiden lipastusta, auringonpalvontaa rannalla, upeita auringonlaskuja ja -nousuja, kissakahvila, eksymiset ja löytämiset. Mutta ennen kaikkea ne ihmiset. Kaikki ne hetket kun ollaan vaan oltu, isommalla tai pienemmällä porukalla, istuskeltu, juteltu ja naurettu. Mulle on ollut ihan älyttömän suuri ilo ja kunnia tutustua näihin ihaniin, aitoihin, hauskoihin ja avoimiin ihmisiin.

 

IMG_6157.jpg

St Kilda Hostel

 

IMG_6146.jpgIMG_6061.jpg

IMG_6055.jpg

 

Hosier Lane street art

IMG_5073.jpg

IMG_6203.jpg

IMG_6177.jpg

IMG_6182.jpg

IMG_6185.jpg

IMG_6201.jpg

 

Oon hommannut verokortin, pankkitilin, eläkesäästötilin ja työpaikan. 10-12 tuntia kevyitä keittiöhommia maanantaista perjantaihin. Maksimoin laiskuuteni ja opettelin skeittaamaan. Matkat taittuu paljon nopeammin ja vähemmällä kävelyllä kuin ennen. Eräänä aamuna viime viikolla työmatkalla tosin kolhin jalkaani hieman, muutama päivä myöhemmin haavat tulehtui ja istun nyt saikulla kotona antibiootit kourassa. Saanut ainakin hoidettua rästiin jääneitä hommia ihan rauhassa, mm tän blogin päivitys…

 

Joulun ja uuden vuoden suunnitelmat melko kesken vielä. Silloin kun ei suunnittele liikaa, on erinomaiset mahdollisuudet tarttua ainutlaatuisiin tilaisuuksiin  Työt loppuu 23. päivä jonka jälkeen päästään tutkimaan Melbournen nähtävyydet joita säästelin puolitoista kuukautta ystävääni Miiaa varten, joka kolme viikkoa sitten Suomesta tänne saapui. Vuodenvaihteen jälkeen lähdetään paiskimaan hommia oikein toden teolla ja kasaamaan reissukassaa jonnekin maaseudulle/erämaahan.

 

Vaikka alkuun Melbourne ei oikein innostanut, on täältä ajan tullessa vaikea lähteä. Kuten mistä tahansa paikasta, jossa tulee vahingossa vietettyä laatuaikaa liian pitkään. Huomaan toistuvan tilanteen olevan edessä, kuten oli mm Bangkokissa, Sihanoukvillessä ja Rishikeshissä. Ajoittain löydän itseni muodostamassa tunnesidettä ja kiintymystä tiettyihin paikkoihin, vaikka kyllästyn nopeasti ja haluan jatkaa matkaa ja nähdä uusia paikkoja. Ehkä tähän vielä joskus tottuu enemmän. 

 

Kaikin puolin kaikki edelleen hyvin. :)

 

IMG_6234.jpg

perjantai, 7. lokakuu 2016

Intia - Rishikesh

Seuraavaksi vietin viikon vuorten keskellä pyhässä Rishikeshin kaupungissa, jonka läpi kulkee pyhä Ganges-joki. Aivan upeat maisemat, ihania ihmisiä ja sopivan lämmin sää. Muutaman kerran hypännyt jonkun kaksipyöräisen kyytiin ja pistäytynyt hiekkarannoilla ja vesiputouksilla. Vierailin hylätyssä Beatles-ashramissa ja hyppäsin benjihypyn Intian korkeimmalta paikalta 83:sta metristä. Istunut illat kotoisassa kahvilassa kuuntelemassa psykeä, perinteistä intialaista tai rumpu- tai kitarajameja ja laulua. Ja intialaista ruokaa. <3

 

IMG_5499.jpgIMG_5504.jpgIMG_5514.jpg

IMG_5531.jpgIMG_5547.jpg

 

Maharishi Mahesh Yogi Ashram, eli tunnetummin Beatles-ashram. Hylätty vuonna 1997 ja nykyisin turistinähtävyys jonne sisäänpääsystä sai pulittaa 8€. Todella kaunis alue piti sisällään monia rakennuksia eri käyttötarkoituksilla; joogahalleja, opetustiloja ja asukkaiden majoitusratkaisut.

 

IMG_5549.jpgIMG_5556.jpgIMG_5568.jpgIMG_5571.jpgIMG_5605.jpgIMG_5601.jpg

IMG_5634.jpgIMG_5610.jpgIMG_5611.jpg

IMG_5563.jpgIMG_5567.jpgIMG_5561.jpg

IMG_5624.jpgIMG_5614.jpgIMG_5616.jpgIMG_5613.jpgIMG_5618.jpgIMG_5627.jpg

 

Kruisailua ja biitsi. En käynyt Gangesissa puhdistamassa syntejäni vaikka olisin halunnut, jalassa oli niin iso avohaava etten halunnut tulehduttaa sitä. Pitänee ens kerralla sitten toisessa kaupungissa pulahtaa koleran alkuulähteeseen. Tuolla päässä vesi taitaa olla vielä melko puhdasta eikä näkynyt kalaa isompaa ruumista tai mitään muutakaan häiriintynyttä.

 

IMG_5649.jpgIMG_5653.jpgIMG_5660.jpg

IMG_5680.jpg

Tree House Ganga Cafe, jossa tuli tunteja istuttua ja uusia ystäviä tavattua. Suosittelen!

tiistai, 4. lokakuu 2016

Intia - Dharamshala

Tässä vielä loput kuvat Dharamshalasta. Arvatenkin vilustuin viileähkössä vuoristoilmastossa välittömästi joten muutaman päivän jouduin lepäilemään sängyssä. Vatsavaivoiltakaan ei tietenkään Intiassa voi välttyä joten piti niissäkin kivuissa kärvistellä räkärumban jälkilöylyissä. Kymmenen päivää Dharamshalassa alkoi käydä todella tylsäksi, sääkään ei enää suosinut joten aika paljon kahviloissa ja sisätiloissa hengailua. 

 

Viimein olojen parannuttua suuntana Rishikesh ja 13 tuntia epätasaisinta bussikyytiä tähän päivään. Paikanpäällä sitten odottikin uudet seikkailut joista lisää seuraa. :)

 

Vakkari

IMG_5416.jpgIMG_5420.jpgIMG_5422.jpgIMG_5424.jpgIMG_5426.jpg

 

McLeod Ganj

IMG_5428.jpgIMG_5429.jpgIMG_5431.jpgIMG_5436.jpgIMG_5439.jpgIMG_5454.jpgIMG_5446.jpgIMG_5443.jpgIMG_5442.jpgIMG_5456.jpg

 

Dharamkot

IMG_5466.jpgIMG_5469.jpgIMG_5473.jpg

perjantai, 16. syyskuu 2016

Intia - Delhi - Dharamshala

Ja taas mennään. Tällä hetkellä sijaintina Dharamshala Pohjois-Intiassa. Vihdoin ja viimein torstaiaamuna perillä alkuperäisessä kohteessa, vaikka lähtö oli maanantai-iltana. Sängyssäkin viimeks nukkunut lauantaiyönä. Säädöiltä, suunnitelmienmuutoksilta,  fyysisiltä vammoilta tai kuumotuksilta ei tälläkään kertaa olla vältytty.

 

Ensinnäkin lento Helsingistä Moskovaan oli myöhässä yli tunnin, mikä ei haitannut koska se lyhensi tulevaa Moskovan välilasku-terminaalipalloilua kuudestatoista noin neljääntoista tuntiin. Venailu meni nopeesti suurimmaks osaks nukkuessa.

 

Sain sähköpostia Australian viranomaisilta, että joudun käymään terveystarkastuksessa ja toimittaan heille todistuksen terveydentilastani ennen kuin voivat jatkaa hakemuksen käsittelyä, koska ilmoitin että oon viettänyt yli 3 kuukautta putkeen ulkomailla viimeisen viiden vuoden sisään. Tämä tiesi sitä, että jouduin jäämään Delhiin hoitamaan asiaa. Laskeuduttuani Delhin kentälle tiistaina hieman ennen keskiyötä jäin venailemaan keskiviikkoaamun ensimmäistä metrokyytiä, eli skippasin tässä yhden yön unet kokonaan.

 

Delhin pääjuna-asemalla olin aamuviiden aikoihin ja tottakai yritettiin heti kusettaa kaikin mahdollisin keinoin. Väitettiin että alue jolle olin menossa (suosituin torialue) oli suljettu ja kaikki majoitukset loppuunvarattu ja että tarvitsisin jonkunlaisen passin päästäkseni sinne Eid-juhlan takia. Tuumasin tähän tietenkin että “ai hyvänen aika no minäpä käyn pikaseen tuolla palataan astialle” ja kävelin ko. kohteeseen ilman mitään ongelmia ja gestarissakin oli reilusti tilaa. Olisin vaan halunnut kyydin koska en ollut ihan vielä tottunu kantaan +20kg päällä mikä johti siihen että soija oli aivan järkyttävä, niskat on jumissa, jalat muusia ja eturepusta läppärin kulma painoi reiteen aivan älyttömän mustelman. Joku lehmäkin tais pelästyä mua kun kiidin sen selän takaa ja sehän puski kauheella voimalla reiteeni kunnon kuhmun. Mörkö saanee siis väriä tässä lähipäivinä, saatan lisätä kuvan tästä myöhemmin..

 

Jätin tavarat huoneeseen ja lähdin rekisteröityyn terveyskeskukseen tarkastettavaksi. Oli liian varhainen aamu etten ehtinyt tulostaa lähetettäni enkä päässyt käyttään nettiä joten jouduin lähtemään takaisin ja tajusin että tarvitsin enemmän rahaa mukaan myös. Onneks opettelin käyttään metroa viimeksi joten ei tuo nyt niin paha säätö. Parin tunnin päästä palasin terveyskeskukseen ja päästiin eteenpäin. Jouduin vaihtamaan ylisuuren sairaala-asun päälleni jonka jälkeen mua passitettiin huoneesta ja kerroksesta toiseen lähetteen kanssa. Otettiin kusitestit ja magneettikuvat rinnasta, lääkäri haastatteli, katsottiin pituus, paino, verenpaine ja otettiin vielä valokuvatkin naamasta muistoksi. Koko lysti maksoi kaikkineen 3800 rupiaa eli 50 euroa. He lähettävät tulokset suoraan Australian viranomaisille joten jään vielä odottamaan päätöstä.

 

IMG_5307.jpg

 

Scrubs ja Delhin kattomeininkeja

 

IMG_5312.jpgIMG_5313.jpgIMG_5314.jpgIMG_5315.jpg

 

Koko päivän hikoiltuani pääsin takaisin gestarille ja pyysin respaa hankkimaan mulle bussilipun Dharamshalaan mielellään jo samalle illalle. Pakkasin tavarat pikaisesti ja mut vietiin odottamaan bussia. Venailin ikuisuudelta tuntuvan ajan ja saattajani vaihtui kolme kertaa. Mut pistettiin bussiin ja sanottiin, että vaihto puolen tunnin päästä. Ajettiin jonkunlaiselle toiselle bussien kokoontumispaikalle ja taas jäin venailemaan. Saattaja vaihtui jälleen ja aloin epäillä, että jossain kohtaa kommunikaatio katkeaa enkä pääse matkaan koska mulle ei missään kohtaa annettu lippua vaan nämä miehet vaan soittelivat joka paikkaan ja sopivat paikanpäällä keskenään kuka menee minnekin. (insert kuumotus) Tuntuu että kukaan ei itsekään tiedä mistään mitään joten ei auta muu kuin istua alas ja seurata vierestä hämmentyneenä seuraavaa askelta. Päästiin kuin päästiinkin lähtemään kahdeksan aikoihin illalla kohti pohjoista. Olin niin väsynyt että uni tuli välittömästi kun painoin pään alas, huolimatta siitä että bussissa näytettiin alkumatkasta jotain aivan järkyttävän juustoista Bollywood-leffaa hirvittävällä äänentoistolla.

 

Aamuviiden aikaan jossain kyläpahaisessa bussi pysäytettiin kymmenen poliisin voimin. Kaksi heistä tuli sisään ja alkoivat raidaamaan matkustajien reppuja ja laukkuja taskulampun kanssa käsikopelolla. (kuumotus) Lopuksi tutkittiin vielä ruuma päällisin puolin. Muutama laukku ja matkustaja jäivät kyydistä, ei hajuakaan mikä tässä oli homman nimi. Ja näin matka jatkui normaalisti kiemurtelevaa ylämäkeä, kunnes minä ja kolme miestä vaihdettiin jälleen bussista pienempään autoon loppumatkaksi. Pojat jäi Mcleod Ganj -kylään josta otin vielä tuktukin Bhagsu Nag -kylään ylemmäs vuorille. Vihdoin ja viimen pääsin perille jossa Veronica olikin jo vastassa. Iloisen jälleennäkemisen jälkeen asetuin hänen kanssa samaan huoneeseen, jonka jälkeen Veronica lähti kurssilleen. Huone on tilava ja siisti, omalla vessalla äskettäin rakennetussa talossa. Nettiä ei tosin ole, mutta lähistö on täynnä ravintoloita ja ostan paikallisen sim-kortin lähipäivinä. Hinta 200 rupiaa/yö eli noin 2,5 euroa. Into piukeena lähdin tutkimaan kylää ja maisemia.

 

IMG_5316.jpgIMG_5317.jpgIMG_5318.jpgIMG_5319.jpgIMG_5321.jpgIMG_5324.jpgIMG_5328.jpgIMG_5334.jpgIMG_5331.jpgIMG_5332.jpgIMG_5339.jpgIMG_5335.jpgIMG_5341.jpg

 

Koko alue on jyrkähkössä vuoren rinteessä joten joka paikkaan saa kävellä ylä- tai alamäkeä. Paikka on melko turistoitunut ja suosittu erityisesti israelilaisten keskuudessa. Tarjolla on huikea määrä joogakursseja ja basaareja halpaan ostosteluun. Muistuttaa kokolailla Arambol-rantaa Goalla, jossa vietettiin muutama päivä viime reissulla tammikussa, mutta täysin erilaisessa ilmastossa ja maisemissa. Tulevat päivät aijon todennäköisesti siis viettää ulkoillen ja parhaimpia näköalapaikkoja metsästäen, sääkin on suurimmaksi osaksi aurinkoinen ja lämmin.

 

Kyllä tiesi tulleensa Intiaan heti Delhiin päästyä. Kusen, paskan, viemärin, ruoan, teen, mausteiden, hien, liikennesaasteiden, roskasaasteiden ja maatilaeläinten hajut. Paikallisten ihmisten tuijotus ja uteliaisuus. Delhin liikenteen, ihmisten ja eläinten meteli. Ihmisiä nukkumassa ympäriinsä kaduilla. Säätäminen ja odottelu ihan kaikessa.

 

Rinkan kantamisesta niskat jumissa, jalat ja selkä kipeänä, kroppa järkyttävillä mustelmilla ja jouduin repimään alemman microdermalini naamasta pois, koska se oli kasvanut alapuolelta melkein kokonaan ulos.

 

Kaikkiaan nyt kunnolla perille päästyä fiilis on erittäin hyvä. Ihmiset on mukavia ja maisemat upeita. Ruoka on huikeeta ja kaikki on halpaa. Hyvää kannatti odottaa. Vaikka lähtö Suomesta oli erittäin tunteellinen ja vaikea, koska en tiiä milloin tuun näkemään teitä kaikkia seuraavan kerran, kaikki hyvin.

 

IMG_5373.jpgIMG_5392.jpgIMG_5390.jpgIMG_5389.jpgIMG_5387.jpgIMG_5385.jpgIMG_5384.jpgIMG_5381.jpgIMG_5379.jpgIMG_5366.jpgIMG_5376.jpgIMG_5364.jpgIMG_5362.jpgIMG_5356.jpgIMG_5353.jpgIMG_5352.jpgIMG_5350.jpgIMG_5349.jpgIMG_5344.jpg