Moskovassa välilasku, aikaa noin 3,5 tuntia kirjottaa mutta kun on Wi-Fi niin ei yleensä inspaa. Yritetään nyt kuitenki ku on vielä tuoreessa muistissa Intian seikkailut.

 

Hahah joo mistähän sitä alottais. Vaikka siitä että ihan vinkkinä kaikille ottakaa jumalauta selvää matkakohteesta niin perusteellisesti kun vaan voitte. Jostain kumman syystä en ite sitä tällä kertaa tehny vaikka Thaimaahan ja Kambodzaan matkatessa oli ihan tiedossa mitä odottaa. Vaikka olis ollu kuinka ja paljon aikaa googletella sairaalassa ennen lähtöö mut en vaan muistanu/tajunnu koko asiaa tai olin käyny kauheen mukavaks tän reissaamisen kanssa jo.

 

No ostin lentolipun aika viime tingassa noin muutenkin ja junalippujen ostaminen netistä on ihan oma säätämisensä. Plus Intiassa on niin helvetisti jengiä että ne junat saattaa olla viikkoja etukäteen täynnä. Seikkailin ensin itteni Kambodzasta Bangkokiin ja sieltä Kolkataan. Kello 4 aamulla Kolkatan kentällä ja mulla yks asia mielessä ja se on päästä Delhiin suuntaavaan junaan samana päivänä. Kentällä oli junalipunmyynti joka aukee vasta 8:00. Ei muutaku muutamat tirsat kivikovilla lentokenttäpenkeillä jotka oli vielä eroteltu käsinojin, väänsin itteni niin upeesti siihen pötkölleen et äitiki ois ollu ylpee. 7:50 olin jo ahdistelemassa töihin tullutta setää joka sit ohjaskin mut Kolkatan keskustaan ostaan lippua  niitten toimistosta, joka aukee vasta 10:00. Tuntu taas siltä et olin tulossa kipeeks kun ilmastoinnit on ollu taas turhan kovilla (plus päässyt edellisenä päivänä sairaalasta heh) ja venasin elämäni pisimmältä tuntuneen tunnin toimiston edessä. Siitä eteenpäin tuntu kuin ois menny aikakoneella taaksepäin jonkunlaiseen Kelan tyypiseen toimistoon 70-80-luvulla. Kaikille jaettiin lomakkeet ja vuoronumerot ja vuorot kuulutti kaks vahaa äijää kunnon Intia-aksentilla mistä semmoseen tottunu Suomimuija ei meinannu saada hevon helvettiäkään selvää. Se lomakkeiden jakaminenkin oli ihan ihme säätämistä ja koko systeemi aivan sekava. Venasin taas ihan helvetin kauan ja pakko oli käydä kysymässä menikö mun vuoro ohi kun sain (VIHDOIN) selvää mitä ne sinne mikkiin sano ja siellä mentiin jo reippaasti edellä. No sain kuulemma viimesen vapaan paikan ja olin helpottunut ettei tarvi jättää Hennaa yksin Delhiin päiväks.

 

Kolkatan juna-asemalla sitten tajusinkin et kuinka kehitysmaa Intia edelleen on. Yritin epätoivosesti ettiä asemalta ja sen lähistöltä paikkaa jossa saisin käyttää tietokonetta mutta ei. Wi-Fikään ei toiminu vaikka kovasti odotustilassa niin mainostettiin. Lähin nettikuppila ois ollu ihan liian kaukana keskustassa ja liian kalliin taksimatkan päässä. Eihän se toki lokaalille ois puoliakaan siitä hinnasta mitä ne mulle ehdotteli. Sokkona sitten vaan Delhiin ja tässä kohtaa jo kaduin sitä etten ollu valmistautunu mihinkään etukäteen. ESIMERKKI jos oisin vaivautunu googlaan niin oisin tienny et Delhin juna-asemalta pääsee suoraan metrolla lentokentälle (ihan ku Bangkokissakin jossa niin tein vaikka ekaa kertaa olinkin) enkä olis lähteny hakee Hennaa taksilla.

 

2015-12-29%2008.42.24.jpg2015-12-29%2012.38.45.jpg2015-12-29%2012.40.59.jpg

 

Kolkata Howrah -juna-asema.

2015-12-29%2013.04.35.jpg2015-12-29%2013.04.41.jpg2015-12-29%2015.14.56.jpg

 

Juna oli ihan luksusta. Oma yläpunkka peittoineen ja tyynyineen ja pyyhkeineen ja ruokaa tuupattiin naaman eteen illalla kolme kertaa ja aamulla vielä kerran. Nukuin kuin tukki ja 18 tunnin päästä oltiin perillä aamukymmeneltä. Hennalla olikin jo aamu alkanu hienosti kun en ollu kertonu sille meidän hotellin nimeä/osotetta ja se kun tarvii maahantullessa olla paperilla. Mutta pääsi maahan kuitenkin en nyt tiiä oliko se hyvä asia. :D

 

2015-12-29%2017.25.30.jpg

 

Hain Hennan kentältä ja mentiin takas juna-asemalle, siellä joku yliystävällinen herra sitten ohjas meidät matkatoimistoon ostaan lippuja. VIRHE NRO 2. SCAM ALERT! Tänki ku oisin googlettanu niin heti ensimmäisenä yleisimmät skämmit Intiassa listalla ykkösenä. Ilmotettiin että halutaan vaan Goalle liput ja that’s it. No tää kaveri toimistolla sitten näytti että ei tuu onnistumaan moneen päivään, mikä varmaan piti ihan paikkansa koska uusivuosi ja high season muutenkin. Ajatuksena oli käydä Goan jälkeen jossain muuallakin mut suunnitelmat vaihtuikin sitten niin että ensin muualle ja sitten vasta Goalle. Sumplittiin hetken aikaa Hennan kans mitä tehään ja miten kauan ja tää äijä oli sit et hän järkkää meille hyvät majotukset aamiaisineen ja kaikki mahdolliset junaliput kaheks viikoks hintaan X. Me oltiin et no ei oo pahan hintanen otetaan otetaan.

 

Samana iltana lähettiin kattoon Delhin yöelämää matkatoimiston poikien kanssa. Liian monta tequilaa tyhjään mahaan ja vesipiippua vuorotellen Pina Coladan kanssa. Pari tuntia oli hauskaa mut pojat alko käydä liian innokkaiks joten aika lähteä hotellille. Uudenvuodenaattona haluttiin käydä länkkäriostarilla et saisin uuden laturin läppäriini ynnä muuta shittiä mutta meidän kuljettaja ”ei oikein ymmärtäny” vaan vei meidät Intialaisia mattoja ja koruja ja huiveja ja patsaita myyvään liikkeeseen, josta selkeesti sai komissiot. Kuski pyysi niin kauniisti et katteltiin mattoja parikyt minuuttia ja lähettiin, mutta jumitettiin Delhin ruuhkissa aivan tajuttomasti. No apple storessa ei ollu latureita myynnissä mutta sainpahan kunnon meikkejä. #sinineneyeliner

 

2015-12-30%2023.27.26.jpg2015-12-31%2015.45.33.jpg

 

Toimiston pojat lupas meille hyvät uudenvuoden bileet, suunniteltiin sniikata sisään ja feidata ne yhtä nopeesti. Matkalla juhlapaikkaan ehti vuosi vaihtua joten uusivuosi Delhin ruuhkassa taksin takapenkillä. Paikanpäälle päästyä mejän ois pitäny hommata passit kavereilta jotka oli jo sisällä (ja ajatus niistä lääppimässä meitä ei lämmittäny) joten suunnitelma muuttukin siihen et takas hotellille ja vitusti intialaista ruokaa huonepalvelusta. Seura oli ainakin loistavaa.

 

2016-01-01%2000.22.30.jpg

 

Raketti!

2016-01-01%2000.22.57.jpg2016-01-01%2001.07.04.jpg

 

Uudenvuodenpäivänä bussin kyytiin (junamatka vaihtuikin bussimatkaksi? Good job matkatoimisto) ja kohti Jaipuria. Saavuttiin joskus illemmalla ja asemalta meidät noukki kyytiin leppoisa kuski nimeltä Ravi ja hänen ystävänsä joka nimettiin Hennan kanssa Snoop Dogiksi. Sovittiin hovikuskitreffit seuraavalle päivälle kaverusten kanssa.

 

Fancy välipysähdyspaikka

2016-01-01%2015.48.01.jpg

 

Alotettiin seuraava päivä kiipeemällä Apinatemppeliin, josta oli ihan hullun kauniit maisemat! Ja tietysti apinoita lähietäisyydeltä.

 

2016-01-02%2015.03.55.jpg2016-01-02%2015.08.09.jpg2016-01-02%2015.08.50.jpg2016-01-02%2015.09.20.jpg2016-01-02%2015.17.12.jpg2016-01-02%2015.19.49.jpg2016-01-02%2015.22.56.jpg2016-01-02%2015.24.07.jpg2016-01-02%2015.26.42.jpg2016-01-02%2015.29.13.jpg2016-01-02%2015.29.20.jpg

 

Kruisailtiin pitkin Jaipurin katuja metsästämässä paikallista sim-korttia joka olikin loppujenlopuks ihan täys kusetus. Enkä vieläkään ollu tottunut siihen että kadut on täynnä lehmiä, vuohia, sikoja, koiria, kanoja ja oikeastaan mitä vaan maatilan eläimiä. Roskat tietysti lokaalit heittää tienposkeen josta nää elukat sitten niitä noukkii nälkäänsä.

2016-01-02%2016.50.48.jpg2016-01-02%2016.51.18.jpg

 

Illan hämärtyessä maalattiin myös norsu. Siitä olis saattanu tulla hienompi jos oltais oltu ihan selvinpäin.

2016-01-02%2018.52.26.jpg

 

Jaipurin valot iltamyöhässä vuoren rinteeltä

2016-01-02%2021.59.14.jpg

 

Seuraavana aamuna hypättiin junaan ja ajettiin noin 18 tuntia kohti Mumbaita, jossa piti tehdä vaihto kohti Goaa (josta ei ollut mitään puhetta matkatoimiston puolelta kuin vasta lähtöhetkellä Delhistä). Saavuttiin perille aamuviideltä ja kävi ilmi, että bussi ei lähtenytkään kuuden tunnin päästä kello 11am vaan vasta 18 tunnin päästä 11pm. Tässä kohtaa vitutuskäyrä nousi roimasti kummallakin ja parin vihaisen puhelun matkatoimistolle jälkeen otettiin hotellihuone jossa jumitettiin iltaan asti, ei paljoo kiinnostanu lähtee tutkiin nähtävyyksiä. Sotkettiin ittemme yöbussiin ja seuraavana aamuna oltiinkin jo Goan lämmössä, vihdoin!