Taas on tullut sen aika, kirjottaa tänne aina Suomen rajojen ulkopuolella. Jäi tosin noi Intian tarinat vielä kesken mutta taidan olla liian laiska sen jatkamiseksi.

 

Alunalkaenhan mulle tarjottiin tätä työtä viime lokakuussa, kun tapasin Overstayssä Bangkokissa Chloen, joka manageeraa tätä paikkaa tyttöystävänsä Siljen kanssa. Vietin huikeet läksiäiset perjantaina, jotka veny niin myöhään että lähdin samoilla silmillä aamuviideltä Helsinki-Vantaalle lennolle. Jäin koneesta Oslossa jossa nousin noin bussin kokoiseen pieneen potkurikoneeseen, jolla lennettiin Molden kentälle n. 500 km matka. Kahdella bussilla Eidsvågiin josta Silje otti mut auton kyytiin. Ajettiin semmoset kaks tuntia joista puolet pelkkää vuorta ylöspäin kilometrin korkeudelle Aursjøen-järvelle. Tuli hieman Intia mieleen kun tien varrella meinattiin törmätä useampaan lampaaseen. Tässä järven äärellä mun kotini seuraavat kuusi viikkoa, kahvila-ravintola-majatalo nimeltä Aursjøhytta. 

 

Mulla on vielä toistaseks itelläni aika iso neljän hengen huone, jonka myöhemmin tulee jakamaan vanha tuttu Bangkokista. Suihkut ja vessat on yhteiset henkilökunnan ja vieraiden kanssa. Esittelykierroksen jälkeen syötiin illallista mimmeroiden kanssa ja painuin aikasin petiin. Virallisesti mun piti alottaa työt vasta maanantaina, joten nukuin joku 14 tuntia ja aloin hommiin. Päivät on aika pitkiä ja pitää sisällään ihan kaiken mitä tämmösen paikan pyörittämiseen voi kuvitella. Puhuttiin Siljen kanssa, että otan sen lisäksi vastuun kokkaamisesta sitten pikkuhiljaa kun toi norjan kieli ei oikeen lähe, ruotsilla pärjäis mutta sitäkin saa kaivella jonkun verran. Kattelin miten hommat toimii ja puuhastelin kaikkee pientä pyykinpesusta tiskaamiseen ja ruoanlaittoon. Menu on onneks simppeli, jotain norjalaista hapankerma-puuromömmöä, vohveleita, munakokkelia, munakasta ja joku vaihtuva keitto/pataruoka. Todella kotikokkaus-meiningillä, eikä mitään hienostelua minkään suhteen, onneksi. Meillä on aika vapaat kädet päättää menun sisältö mielen ja raaka-aineiden mukaan, kunhan se on jotain todella norjalaista. Saadaan myös syödä ja juoda käytännössä mitä vaan firman piikkiin ja tilata tukusta siihen tarvikkeet. Ihan hyvä korvaus siitä että ollaan täällä aikalailla 24/7 kiinni kun lähimmän sivistyksen pariin on kohtuuttoman pitkä matka kävellen. Kyllä tää aika lähellä semmosta kauhuleffaskenaarioo on. 

 

Sääolot vaihtuu todella nopeasti, mutta yks asia on jatkuvaa ja se on tuuli. Ensin saattaa paistaa aurinko ja hetken päästä on niin pilvistä, että näkyvyys on noin pari metriä, näin korkealla kun ollaan. Ei mikään lämpimin kesäkohde, vilukissa varautui ja otti talvitakin mukaan. 

 

Netti on aivan saatanan hidas. :D Mä kuvittelin et paskempaa ei löydy enää Intian jälkeen. Joten joudun taistelemaan blogin kuvien lataamisen kanssa jälleen. Olis pitäny ladata spotifyyn lisää musaa.

 

Musta ajan kuluessa aina vaan enemmän ja enemmän tuntuu siltä, että kaikella on tarkoitus. Luulin että tää hanke oli jo kuopattu kun likoista ei kuulunu mitään, vasta toukokuussa kyseltiin vaikka puhe oli joulukuusta. Kun olin jo ehtinyt ottaa loparit töistä, muutaman päivän päästä ilmoitettiin, että paikka on mun. Puoli vuotta Suomessa oli enemmän kuin tarpeeks joten tää keikka tuli kuin tilauksesta. Tapasin lisää upeita ihmisiä, lähensin välejä vanhoihin ystäviin aivan älyttömän paljon, huomasin kuinka paljon oon ite muuttunut ja kuinka jotkut ei yhtään. Ylä- ja alamäkiä, mutta päivääkään en vaihtais pois. Näitä mun suuria tulemisia ja lähtemisiä on nyt joka kerta varjostanut joku draama mutta olen onnellinen. Elämä on.

 

Kuvia on mutta ei tuu, koska oikeesti, ei vaan toimi. :-----)