Tiistai 8.9.

Heräsin ihan perkeleen myöhään ja kävin kävelymatkan päässä Tescossa ostoksilla ja KFCssä syömässä. Tulin hostellille ja jäin aulaan WiFin ulottuville hengaileen ja siin kympin maissa eräs hollantilainen jäbä pyys mut niitten mukaan blues bariin kuunteleen livemusiikkia. Taksiin vaan ja Khao San Roadille, oli ensimmäinen visiitti siellä. Blues bar oli täynnä porukkaa meijän hostellista, suurin osa soolomatkaajia, tuolla on vaan niin älyttömän hyvä ilmapiiri et ystävystyy väkisinkin kaikkien kanssa. Siirryttiin keikan jälkeen Khao Sanille baariin, jonne piti löytää tiensä jonkun sivukujan kautta muitten baarien “taakse”. Sama kaava, seurusteltiin, naurettiin, tutustuttiin ja pidettiin hauskaa. Baarin omistajakin, ihan helvetin jurrinen thaimies, liitty seuraan ja tarjos kaikille shotit. Sillä oli myös joku kiintymys mun hiuksiin kun paijas mua jo pelottavan kauan, mikä on aika erikoista kun thaikulttuurissa ei periaattees koskaan sais koskea toisen päätä, koska se on kehon ylin ja pyhin osa. Höpisi jotain että rispekt ja oot ihana ym, veikkaan et monet luulee et tää hiustyyli on joku buddhismijuttu. I don't mind. :-----) Kasvaa muuten hyvää vauhtia, kohta ollaan ärsyttävässä mikkivaiheessa, kun se ei oo tarpeeks pitkä tai lyhyt.

 

The Overstay aula

 

Keskiviikko 9.9.

Sovittiin tindertreffit saksalaisen jäbän kaa ja lähettiin kattoon Grand Palacee puoliltapäivin. Joku thaimies yritti perus scammia, eli tuli jutulle ja väitti että se on kiinni ja yritti myydä sen tuktukkyytejä. Täytyy sanoo et melkein menin, oli aika vakuuttava kaveri. Mentiin ihan suorilta palaceen, mut muutettiin mieltä kun nähtiin 500thb sisäänpääsymaksu. Palloiltiin pienimmillä Bangkokin kujilla ja löydettiin ihan sairaan kivoja marketteja ynnä muuta. Täällä on bussiverkoston lisäks jokiveneet, jotka toimii ihan samalla periaattella. Hypättiin veneeseen ja ajeltiin pitkän aikaa, kun nähtiin randomilla joku temppeli ja jäätiin pois. Ihan hullun kaunis temppeli löydettiinkin, ja kaupunginosa oli taas semmonen syrjänen missä ei muita turisteja näkyny lainkaa. Palloiltiin vähän lisää jonkun asuinalueen kapeita kujia, niis oli aitoo paikallista tunnelmaa. 

Löydettiin isompi tie, jonka varrella taas lukemattomia ruokakärryjä ja paljon elämää. Valittiin kahvila johon pääsis vähän vilvotteleen, ja olin aivan liekeissä kun paikka paljastukin kissakahvilaks. Kahviteltiin ja hiplattiin kissoja ja hypättiin bussiin kohti skytrainia. Päästiin kyytiin ja suunnattiin kohti skybaria. Baariin ja 8€ drinksut naaman eteen. Ihan sairaan nätit maisemat ilta-aikaan, kannatti mennä! 

 

Roaming around Bangkok

Temppeli

On the boat

Cat Cafe

Cloud 47 Skybar

 

Torstai 10.9.

Heräsin taas joskus sikamyöhään ja lähin aamuhommien jälkeen kohti Chinatownia. Hyppäsin bussiin, ja se vei mut joen varrelle mistä hyppäsin taas veneeseen. Chinatown oli jotenkin meh, kadunpätkä täynnä kiinalaisia neonkylttejä ja ruokakärryjä, jonkin verran kiinakrääsää myyviä kauppiaita ja maustekauppoja. Ihan nätin näkönen mut jotenkin odotin enemmän, en kyl tiiä mitä. :D Söin ravintolassa ja otin taksin Khao Sanille. Maksoin ylihintaa uudesta venytyskorusta, koska hukkasin fullmooneilla toisen korviksen. Istuin johonki baariin yhelle ja seuraan liittyi alle viidessä minuutissa italialainen mies, joka asuu tällä hetkellä Suomessa. Juteltiin muutama tunti ja painuin hostellille, jossa jäin kans respan baariin jutteleen yövuorolaiselle. Tos hostellissa kaikki työntekijät on reppureissaajia, jotka majailee itekin palkkioks paikanpäällä. Hetken pääst seuraan liittyi paikan omistaja ja sen ystävätär. Tutustuttiin, juotiin, pelleiltiin, valvottiin aamuun asti.

 

China town

Perjantai 10.9. 

Aika kirjautua ulos hostellista neljän yön jälkeen, vähän haikee fiilis. Torstaina illalla lähti eräs jätkäporukka, ja juttelin niistä yhen kanssa joka sano et täällä kiintyy näihin ihmisiin ihan liikaa eikä haluais lähtee, samaa mieltä. Kaikki on yhtä suurta perhettä, ei tarvii huolehtia tavaroistaan tai muustakaan yleisestä turvallisuudesta ja aina löytyy seuraa, ja saa myös omaa jos ei kaipaa muita. Kamat kasaan ja jäin aulaan rinkkojen ja reppujen kans hengaileen, sillä yöjuna lähtee vasta 22:00. Otin tirsat ja juttelin jenkkimuijan kanssa muutaman tunnin. Tuli aika hyvästellä kaikki, vaihdettiin yhteystietoja ja sovittiin että kysellään toistemme menoja jos satutaan vielä samaan paikkaan. Täytyy varmaan yrittää ajottaa pohjosen reissut siten et ois vielä pari päivää Bangkokissa aikaa, ennen kun suunnataan Kambodzaan. Suurin osa varmaan on edelleen mestoilla sillon.

Nyt istahdin taas yöjunaan kohti Chiang Maita. Jalat on jälleen täynnä hyttysenpistoja mut ostin lisää antihistamiinia ja muita tököttejä ettei vaan kutia taas koko yötä! Otettiin Vanessan kanssa kolmen tähden hotelli uima-altaalla ja kaikki, koska kulut menee puoliks. Kolme yötä siellä ja sit mietitään onko Chiang Mai nähty ja lähetään taas omille teille. Tää reissaaminen on vaan päivä päivältä ihanampaa. Voi olla et mua ei tän jälkeen paljoo enää Suomessa nää, sorry guys. :)

Paska homma, jonka huomasin jo reissun alkumetreillä, on se kun tutustut muihin yksin matskustaviin ja kiinnyt, mut kaikilla on omat ja erilaiset reissusuunnitelmat, et yleensä nää tuttavuudet kestää vaan sen yhestä kolmeen päivää. Kaikki vaan tulee ja menee, ihan niinku minä itekin. Mut toisaalta se on taas yks hienoimpia juttuja. Täs tajuaa taas sen miten erilaisia kaikki ihmiset on, kun tapaat uusia joka päivä. Joidenkin kanssa klikkaa välittömästi ja joittenkin kanssa taas ei, senkin huomaa kyllä melkein ensihetkillä. Monien kanssa tulee juteltua monta tuntia, eikä kumpikaan tuu ees kysyneeks nimeä. Tai kun esittäydyt, unohdat sen toisen nimen heti. Etenkin kun esittäydytään viidelle ihmiselle peräkkäin. Onneks on fb joten viimeistään siinä vaiheessa kun lisätään kavereihin jää nimet mieleen.

Täs junan ikkunasta ulos kattellessa sitä vaan edelleenkin hämmästelee sitä, miten erilaista täällä kaikki on. Vähän niin ja näin, kun esim. sääntö-suomessa kaikki on just eikä melkeen. Ja nää paikalliset miehet nukkuu ihan missä vaan keskellä katua, tien poskessa, rakennusten rappusilla tai missä vaan tuolia muistuttavassa virityksessä. No stress no nothing. Julkisilla paikoilla nukkuville vois perustaa kans oman instagram-tilin, jos vaan kehtais ottaa kuvia niistä.

Hukkasin viimeyönä nyt sen toisenkin korviksen. Jos löydän jostain niitä halvalla nii voi jumalauta että hamstraan niitä mukaani. Menee taas kuukausien venytystyö ihan hukkaan muuten.