Koska olen ahkeralla tuulella niin postailen nyt kun on aikaa. Kuvia ei tähänkään postaukseen ihan kamalasti tuu koska sen viimeiset pari kuukautta minkä oon Sihanoukvillessä viettäny oon tehny aika vähän mitään mielenkiintosta. Puhelin on täynnä kaveriselfieitä ja -kuvia eikä ketään varmaan kiinnosta semmosia kattella.

 

Hauskaa on kyllä ollut ja ikimuistoisia hetkiä en sitä sano. Alotin tosiaan duunit semmosessa yökerhossa nimeltä JJ’s Playground. Työpäivät on kutakuinkin seuraavanlaisia:

 

- 13.30 aamupala, edellisillan jälkien siivous ja promoo rannalla 

- 15.00 vapaa-aikaa

- 17.30 lisää promoo (eli flaijereiden jakamista ym)

- 19.00 illallinen jonka jälkeen vapaa-aikaa

- 21.30 alkaa tositoimet eli iltaan valmistautuminen ja bileet käyntiin

- 3.00 työt löppuu

 

Vastineeks saadaan ilmainen majotus, ruuat ja juomat. Ihan naurettavan helppoo duunia, promoominen on pääosin ihan lepposaa mutta joskus kun en oo sosiaalisella tuulella niin lähinnä vituttaa. Illalla vaan ryypätään, tanssitaan ja emännöidään/isännöidään eli jutellaan asiakkaille yms pidetään bileitä yllä. Joskus saa/joutuu tiskin taakse myymään. Joskus me järjestetään festareita eri paikoissa ja kuljetetaan lipun ostaneet juhlijat paikanpäälle, sillon bailataan aamuun asti. 

    Majotus ja ruuat on kyllä aika vaatimattomat. Majotus on pieni dormi väsätty rakennuksen takaosaan jossa viis kerrossänkyä. Enimmillään meitä on yöpynyt kymmenen sängyn huoneessa 14, tarkoittaen sitä, että jotkut (esim minä ja Jason) jakaa yhden yhden hengen sängyn. Ilmastointia ei ole vaan about 8 tuuletinta ja sähkökatkokset ei oo mikään harvinaisuus. Kylmässä suihkussa käydään släbärit jalassa ehdottomasti ja joka paikassa on rannalta kulkeutunutta hiekkaa. Ekalla kerralla jaksoin olla kaks viikkoa ja lopetin pariks viikoks (muutin muualle ja kävin silti joka ilta juhlimassa), alotin taas ja sairastuin, ja sitten pitikin lähtee jo Intiaan. Mutta parhautta koko hommassa on työkaverit. Suurin osa on reissaajia ja vaikka väki vaihtuu joskus tiuhaankin, niin kaikki on yhtä suurta perhettä. Samalla tavalla pyörii moni muukin baari/ravintola alueella ja kaikki ketkä viipyy vähänkin pidempään, on yhtä suurta perhettä vaikka kilpaillaankin toistemme kanssa. 

 

Vapaapäivinä yleensä ollaan otettu huone Jasonin kanssa halvimmasta gestarista ja vietetty siellä pari yötä, käyty leffassa ja syömässä jotain muutakin kuin riisiä ja kanaa. Sihanoukvillessä on pari firmaa siinä meidän huudeilla jotka siis vuokraa huoneita isoilla screeneillä ja sohvilla ja leffat valitaan tietokoneelta. Pieniä huoneita saa kahdelle hengelle ja isompia siitä ylöspäin. Ilmastointi, tupakointi sallittu ja voi tilata pizzaa huoneeseen. Luksusta.

 

Ihan kiva toisinaan asua suoraan biitsillä.

 

Otres Night Marketilla jammailemassa

 

Jätskiä mopon perästä kesken "töiden"

 

Perseilyä kesken promojen

 

Jungle Festival uv-maalit ja Jasonin photobomb

 

8am ja juhlat jatkuu.. Maalit vähän karkaillu

 

Ja näin meidät pakattiin rekan perään rojujen sekaan

 

Jasonin synttärisushit

 

KFC!!

 

Meidän koiranpentuja!

 

Tautinen Fanny ottaa lepiä. Ykskaks nousi aivan älytön kuume yhtenä päivänä, enkä nyt muista onko mulla koskaan ollu yhtä korkeaa kuumetta. Otin parasetamolia särkyihin ja makasin sängyssä viikon putkeen, jopa vessassa käyminen oli järkyttävä haaste. Yritin syödä jotain mutta se tuli samaa kautta joka kerta ulos, välillä istuin aamuvarhaisella melkein tunnin ulkona puikkoomassa sappinesteitä. Googletin denguekuumeen oireet ja muhun sopi joka ikinen oire poislukien verenvuoto. Ja kuten kaikille varmaan on käyny selväks niin hyttyset rakastaa mua, mulla on ihan jatkuvasti hyttysenpistoja jos hetkekskin unohdan laittaa hyttysmyrkkyä. Viikon jälkeen päätin että nyt meen kyllä sairaalaan ja saavat kattoa mikä on. Heti ensimmäisenä verikokeisiin josta todettiin että denguekuumehan se siellä. Myös maksa-arvot oli jostain syystä korkealla tai oli joku tulehdus tms. Veikkaan että johtui jostain ruuasta mitä kaikki oli syöny koska melkein kaikki JJllä tuli kipeeks samoihin aikoihin. Tiputukseen ja hitokseen lääkkeitä naamioon. Paskaa sairaalaruokaa ja kambodzalaisia tv-ohjelmia. Onneks käytävässä oli Wi-Fi käytössä ja onneks oli vakuutus. Semmonen oli mun joulu 2015.

 

Yks denguen oireista on ihottuma ja voin kertoo et hyi helvetti. Kutisi koko kroppa kaulasta alaspäin niin ettei saanu nukuttuakaan. Tää kokemus kyllä koetteli hermoja ihan toden teolla.

 

Ne olis kovasti halunnu mua vielä neljän päivän jälkeen sairaalassa pitää mutta ilmotin niille että mä lähden tänään. Mulla oli myös lento seuraavana iltana Bangkokista Kolkataan. Antoivat kauheen kasan lääkkeitä jotka dumppasin lähes samantien enkä ottanut kuin yhden satsin. Olo oli ihan normaali seuraavana päivänä ilman lääkkeitäkin ja so far so good. Juteltiin erään vanhemman herrasmiehen, joka omien sanojensa mukaan oli lääkäri, kanssa mun tilanteesta ja hän kerto että täälläpäin maailmaa vähintään puolet lääkkeistä ei edes ole legittejä. Antihistamiinit pidin niitä hyttysiä varten.

 

Sairaalasta päästyäni morotin tietysti kaikki kaverit ja valmistauduin iltaan. Pidettiin kunnon läksiäiset mun ja yhen aussimimmin kunniaks, bailattiin aamuun asti ja aloin pakkaamaan kamoja kasaan. Samoilla silmillä ostaan bussilippua ja sain vaan kuulla että sorge kaikki on täynnä. No pääsin johonkin kimppakyytiin vanhemman saksalaispariskunnan kanssa, en edes muista viime kertaa kun olisin ollut autossa. Matka sujui oikein lepposasti aina rajalle, rajalta Tratiin, Tratista Bangkokin kentälle ja kentältä Kolkataan asti.