Oon matkustanut Bangkokista Pohjois-Thaimaahan ja takaisin. Oon vaihtanut maata ja valuuttaa Kambodzaan. Aloittanut pääkaupunki Phnom Penhistä, kiertänyt Sihanoukvillen kautta Siem Reapiin ja tehnyt edestakaisen matkan jälleen Sikavilleen ja taas Siem Reapiin. Vaihtanut dollarit ja rielit jälleen bahteiksi palatessani Bangkokiin.

 

Oon kylvettänyt norsuja mudassa, käynyt Thaimaan korkeimmalla huipulla, ottanut hetken päähänpistosta tatuoinnin Chiang Maissa ja kiertänyt kymmenkunta buddhistitemppeliä. Yrittänyt syytteen uhalla päästä hylättyyn pilvenpiirtäjään ja saanut paskahalvauksen kuultuani poliisiauton sireenit. Käynyt kolmelta aamuyöllä ihastelemassa kukkamarketin värikästä kirjoa Bangkokissa. Kiertänyt jalkani kipeäksi  jättimäisen suurella Chatuchak Marketilla ja seurauksena kokeillut ensimmäistä kertaa jalka+niska+hartiahierontaa, joka osoittautui ihan perkeleen kivuliaaks. Istunut kaks tuntia taksissa keskellä ruuhka-aikaa päästäkseni 30 kilometrin päähän. Juonut piña coladaa kannusta, kookosvettä suoraan kookospähkinästä, liian vahvoja mojitoja ja rantabaarissa shotteja suoraan pullosta. Syönyt kokonaisena grillattua mysteerilintua, paljon ja vielä enemmän riisiä ja kuvottavan makuisia kevätrullia jotka lahjoitin kukkia myyvälle lapselle. Käynyt hämmästelemässä ihmisrodun julmuutta kuoleman kentillä ja vankilamuseossa Kambodzassa. Herännyt aamulla meren kohinaan ja saanut manikyyrin rantatuolissa. Kävellyt kilometrejä rantahiekalla meriveden kastellessa jalat. Ollut useasti skootterin kyydissä kolmipäällä ilman kypärää, lukemattomien tuktukien kyydissä ja nukkunut ventovieraan vieressä sängyillä varustetussa bussissa. Maksanut 2$ hiustenleikkuusta, taalan nuudelikeitosta ravintolassa tai askista tupakkaa. Opetellut kulkemaan julkisilla yhdessä maailman isoimmista pääkaupungeista. Uinut ja heitellyt frisbeetä meressä. Bilettänyt viikon putkeen ja toisina päivinä maannut sängyssä katsellen sarjoja. Nähnyt Angkorin temppelit, kelluvan kylän, upeita vesiputouksia ja valkohiekkaisia rantoja. Ollut ystävän kanssa mallina valokuvaajalle hostellin kattoterassilla. Nähnyt asioita joita ei voi selittää järjellä. Herännyt kummitteluun dormissa keskellä yötä. Tanssinut niin paljon, että reidet ja pohkeet oli seuraavana päivänä kipeät. Keskustellut avoimesti mistä vaan syvällisistäkin aiheista eri ihmisten kanssa. Pysähtynyt miettimään, kuinka onnellinen oon tässä ja nyt.

 

Oon selvinnyt laukkuvarkaudesta säikähdyksellä ja metsästänyt automaatin nielaisemaa pankkikorttia. Luottanut paikalliseen vieraanvaraisuuteen homman paljastuessa nerokkaaksi scämmiksi. Pelannut huijareita vastaan vaivihkaa luopuessani paskasta parinkympin tabletista sen jälkeen kun vakuutin kapistuksen olevan 10-kertaa arvokkaampi. Hukannut vaatteita, kahdet kengät ja sateenvarjon. Sairastanut vatsatautia, virtsatietulehdusta ja flunssaa. 

 

Oon tuntenut ikävää, riemua, huonoa omaatuntoa, mielenrauhaa, nautintoa, ahdistusta ja pelkoa, mutta enemmän kuin mitään muuta, suunnatonta onnea. On itketty ja naurettu. Oon heittäytynyt, tehnyt spontaaneja tempauksia, yrittänyt tasapainotella tunteiden ja järjen kanssa. Oon rakastunut.

 

Lähes kaikesta tästä kiitos kuuluu näille upeille ihmisille joita oon tavannut matkani varrella. Suurin osa jää hyviksi muistoiksi, muutamien kanssa pidetään yhteyttä lopun ikämme. Joidenkin kanssa saanut viettää enemmän aikaa, toisten kanssa vähemmän. Lopputuloksena totean, että valitsen mielummin yksin reissaamisen. Vapaus valita mihin menen tai mitä teen seuraavaks ja milloin. Oon oppinut tuntemaan itseni entistä enemmän. 

 

Tilanne reissun tiimoilta on se, että jätin ja jätän lentoja väliin. Tapasin Kambodzassa ihmisen, joka saa mut entistäkin onnellisemmaksi. Viisumista oli loppumassa päivät ja lento ostettu Bangkokiin ja jatkolento Myanmariin. Lähdin Siem Reapiin ja ilmoitin kentällä, etten lähde Bangkokia pidemmälle. Kaks viikkoa Bangkokissa parhaassa hostellissa ikinä ystävien kanssa. Uusi viisumihakemus Kambodzaan ja tänä iltana lähtee bussi. Kuukausi Kambodzassa jonka jälkeen jatkan Nepaliin jouluksi ja Intiaan uudeksi vuodeksi. Kaikki tämän jälkeen on edelleen mysteeri. Tulevasta on turha huolehtia, koska tämä hetki on ainoa mikä meillä kaikilla on. Opin, etten halua suunnitella liikaa. 

 

 

Kuvia reissusta laitan myöhemmin ;)