Ja taas mennään. Tällä hetkellä sijaintina Dharamshala Pohjois-Intiassa. Vihdoin ja viimein torstaiaamuna perillä alkuperäisessä kohteessa, vaikka lähtö oli maanantai-iltana. Sängyssäkin viimeks nukkunut lauantaiyönä. Säädöiltä, suunnitelmienmuutoksilta,  fyysisiltä vammoilta tai kuumotuksilta ei tälläkään kertaa olla vältytty.

 

Ensinnäkin lento Helsingistä Moskovaan oli myöhässä yli tunnin, mikä ei haitannut koska se lyhensi tulevaa Moskovan välilasku-terminaalipalloilua kuudestatoista noin neljääntoista tuntiin. Venailu meni nopeesti suurimmaks osaks nukkuessa.

 

Sain sähköpostia Australian viranomaisilta, että joudun käymään terveystarkastuksessa ja toimittaan heille todistuksen terveydentilastani ennen kuin voivat jatkaa hakemuksen käsittelyä, koska ilmoitin että oon viettänyt yli 3 kuukautta putkeen ulkomailla viimeisen viiden vuoden sisään. Tämä tiesi sitä, että jouduin jäämään Delhiin hoitamaan asiaa. Laskeuduttuani Delhin kentälle tiistaina hieman ennen keskiyötä jäin venailemaan keskiviikkoaamun ensimmäistä metrokyytiä, eli skippasin tässä yhden yön unet kokonaan.

 

Delhin pääjuna-asemalla olin aamuviiden aikoihin ja tottakai yritettiin heti kusettaa kaikin mahdollisin keinoin. Väitettiin että alue jolle olin menossa (suosituin torialue) oli suljettu ja kaikki majoitukset loppuunvarattu ja että tarvitsisin jonkunlaisen passin päästäkseni sinne Eid-juhlan takia. Tuumasin tähän tietenkin että “ai hyvänen aika no minäpä käyn pikaseen tuolla palataan astialle” ja kävelin ko. kohteeseen ilman mitään ongelmia ja gestarissakin oli reilusti tilaa. Olisin vaan halunnut kyydin koska en ollut ihan vielä tottunu kantaan +20kg päällä mikä johti siihen että soija oli aivan järkyttävä, niskat on jumissa, jalat muusia ja eturepusta läppärin kulma painoi reiteen aivan älyttömän mustelman. Joku lehmäkin tais pelästyä mua kun kiidin sen selän takaa ja sehän puski kauheella voimalla reiteeni kunnon kuhmun. Mörkö saanee siis väriä tässä lähipäivinä, saatan lisätä kuvan tästä myöhemmin..

 

Jätin tavarat huoneeseen ja lähdin rekisteröityyn terveyskeskukseen tarkastettavaksi. Oli liian varhainen aamu etten ehtinyt tulostaa lähetettäni enkä päässyt käyttään nettiä joten jouduin lähtemään takaisin ja tajusin että tarvitsin enemmän rahaa mukaan myös. Onneks opettelin käyttään metroa viimeksi joten ei tuo nyt niin paha säätö. Parin tunnin päästä palasin terveyskeskukseen ja päästiin eteenpäin. Jouduin vaihtamaan ylisuuren sairaala-asun päälleni jonka jälkeen mua passitettiin huoneesta ja kerroksesta toiseen lähetteen kanssa. Otettiin kusitestit ja magneettikuvat rinnasta, lääkäri haastatteli, katsottiin pituus, paino, verenpaine ja otettiin vielä valokuvatkin naamasta muistoksi. Koko lysti maksoi kaikkineen 3800 rupiaa eli 50 euroa. He lähettävät tulokset suoraan Australian viranomaisille joten jään vielä odottamaan päätöstä.

 

 

Scrubs ja Delhin kattomeininkeja

 

 

Koko päivän hikoiltuani pääsin takaisin gestarille ja pyysin respaa hankkimaan mulle bussilipun Dharamshalaan mielellään jo samalle illalle. Pakkasin tavarat pikaisesti ja mut vietiin odottamaan bussia. Venailin ikuisuudelta tuntuvan ajan ja saattajani vaihtui kolme kertaa. Mut pistettiin bussiin ja sanottiin, että vaihto puolen tunnin päästä. Ajettiin jonkunlaiselle toiselle bussien kokoontumispaikalle ja taas jäin venailemaan. Saattaja vaihtui jälleen ja aloin epäillä, että jossain kohtaa kommunikaatio katkeaa enkä pääse matkaan koska mulle ei missään kohtaa annettu lippua vaan nämä miehet vaan soittelivat joka paikkaan ja sopivat paikanpäällä keskenään kuka menee minnekin. (insert kuumotus) Tuntuu että kukaan ei itsekään tiedä mistään mitään joten ei auta muu kuin istua alas ja seurata vierestä hämmentyneenä seuraavaa askelta. Päästiin kuin päästiinkin lähtemään kahdeksan aikoihin illalla kohti pohjoista. Olin niin väsynyt että uni tuli välittömästi kun painoin pään alas, huolimatta siitä että bussissa näytettiin alkumatkasta jotain aivan järkyttävän juustoista Bollywood-leffaa hirvittävällä äänentoistolla.

 

Aamuviiden aikaan jossain kyläpahaisessa bussi pysäytettiin kymmenen poliisin voimin. Kaksi heistä tuli sisään ja alkoivat raidaamaan matkustajien reppuja ja laukkuja taskulampun kanssa käsikopelolla. (kuumotus) Lopuksi tutkittiin vielä ruuma päällisin puolin. Muutama laukku ja matkustaja jäivät kyydistä, ei hajuakaan mikä tässä oli homman nimi. Ja näin matka jatkui normaalisti kiemurtelevaa ylämäkeä, kunnes minä ja kolme miestä vaihdettiin jälleen bussista pienempään autoon loppumatkaksi. Pojat jäi Mcleod Ganj -kylään josta otin vielä tuktukin Bhagsu Nag -kylään ylemmäs vuorille. Vihdoin ja viimen pääsin perille jossa Veronica olikin jo vastassa. Iloisen jälleennäkemisen jälkeen asetuin hänen kanssa samaan huoneeseen, jonka jälkeen Veronica lähti kurssilleen. Huone on tilava ja siisti, omalla vessalla äskettäin rakennetussa talossa. Nettiä ei tosin ole, mutta lähistö on täynnä ravintoloita ja ostan paikallisen sim-kortin lähipäivinä. Hinta 200 rupiaa/yö eli noin 2,5 euroa. Into piukeena lähdin tutkimaan kylää ja maisemia.

 

 

Koko alue on jyrkähkössä vuoren rinteessä joten joka paikkaan saa kävellä ylä- tai alamäkeä. Paikka on melko turistoitunut ja suosittu erityisesti israelilaisten keskuudessa. Tarjolla on huikea määrä joogakursseja ja basaareja halpaan ostosteluun. Muistuttaa kokolailla Arambol-rantaa Goalla, jossa vietettiin muutama päivä viime reissulla tammikussa, mutta täysin erilaisessa ilmastossa ja maisemissa. Tulevat päivät aijon todennäköisesti siis viettää ulkoillen ja parhaimpia näköalapaikkoja metsästäen, sääkin on suurimmaksi osaksi aurinkoinen ja lämmin.

 

Kyllä tiesi tulleensa Intiaan heti Delhiin päästyä. Kusen, paskan, viemärin, ruoan, teen, mausteiden, hien, liikennesaasteiden, roskasaasteiden ja maatilaeläinten hajut. Paikallisten ihmisten tuijotus ja uteliaisuus. Delhin liikenteen, ihmisten ja eläinten meteli. Ihmisiä nukkumassa ympäriinsä kaduilla. Säätäminen ja odottelu ihan kaikessa.

 

Rinkan kantamisesta niskat jumissa, jalat ja selkä kipeänä, kroppa järkyttävillä mustelmilla ja jouduin repimään alemman microdermalini naamasta pois, koska se oli kasvanut alapuolelta melkein kokonaan ulos.

 

Kaikkiaan nyt kunnolla perille päästyä fiilis on erittäin hyvä. Ihmiset on mukavia ja maisemat upeita. Ruoka on huikeeta ja kaikki on halpaa. Hyvää kannatti odottaa. Vaikka lähtö Suomesta oli erittäin tunteellinen ja vaikea, koska en tiiä milloin tuun näkemään teitä kaikkia seuraavan kerran, kaikki hyvin.